Sari Virran vappupuhe Nummelan torilla 1.5.2010

toukokuu 4, 2010 | Kategoria: Yleinen

Hyvät työväen vapun juhlijat

Ilahduttavaa, että vappu saa vihtiläisiä liikkeelle Nummelan torille, vaikka siihen onki vielä matkaa, että tori olisi aivan täynnä.

Voisi sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja, samalla myös osin turvattomiakin aikoja. Vielä viime viikolla Suomi oli ison tuhkapilven saartamana. Luonnonvoimat näyttävät aika-ajoin voimaansa eri puolilla maailmaa. Turvattomuutta on myös ihan suomalaisittain aiheutettuna. Viime viikkoina olemme saaneet seurata usean työtaistelun etenemistä.

Osittain edelleenkin käynnissä oleva sopimuskierros on osoittautunut erittäin haastavaksi. Suomen hallituksen ja työnantajien vuoksi keskitetyn sopimuskierroksen sijaan käydään neuvottelut liittotasolla ja se on näkynyt suomalaisten arjessa. On surullista, miten epäkunnioittavaa työnantajapuolen toimet ovat. Työntekijää ei arvosteta, rikkureita värvätään töihin ja lakko-oikeutta halutaan rajoittaa. Ammattiliittoja jopa moititaan vastuuttomuudesta, kun ei ole lähdetty ”oikeiston” paljon puhumiin talkoisiin tällaisena taloudellisena aikana. Näissä talkoissa oikeisto tarkoittaa sitä, ettei saisi lakkotoimin hidastaa Suomen talouskasvua.

Missä se talkoohengen huutelu oli silloin, kun työnantajapuoli, huom! siis nimenomaan työnantajapuoli asetti työsulun paperitehtaiden työntekijöille ja tehtaat seisoivat peräti kuusi viikkoa. Ei silloin asetettu työtaistelutoimia kyseenalaisiksi, ei silloin moitittu työnantajapuolta maan talouskasvun hidastamisesta. Kaiken huippu on se, että yhä tuosta vuosien takaisesta työtaistelusta puhuttaessa useat suomalaiset mieltävät sen olleen työntekijäpuolen lakko. Asiat menevät siis suloisesti sekaisin.

Työntekijä tuntee itsensä tosi pieneksi näissä isojen herrojen neuvotteluissa. Onko taloudellinen taantuma tosiaankin antanut työnantajapuolelle oikeutuksen pitää työntekijöitään pelon ja turvattomuuden alla esittämällä heikennyksiä jo saavutettuihin työoloihin tai etuihin?

Suomen Elintarviketyöläisten liiton lakko ja lakkovaroitukset sekä vastaavasti työnantajaleirin asettama työsulku ja sen nopea peruminen tai lyhentäminen ovat tarjonneet meille vapun viettäjille suoranaisen jännitysnäytelmän. Jännitysnäytelmästä paistaa pahasti läpi työläisen kyykyttäminen. Elintarviketyönantajat ”pelottelevat” jokaisessa haastattelussa, kuinka työntekijä häviää tässä työtaistelussa lomarahojaan ja kuinka työntekijä menettää ansioitaan lakkojen aikana. Työtaistelussa on kuitenkin kyse paljon suuremmasta eli tulevista ansioista aina eläkekertymään asti.

Suomessa koettiin viime vuonna yksi taloushistorian pahimmista pudotuksista. Työn loppuminen tai väheneminen ei näy kaikilta osin vielä tilastoissa työttömyyslukuina, sillä osa on lomautettuna, osa siirtynyt opiskelemaan, eläkkeelle tai hoitaa kotona lapsiaan. Osa lomautuksista tulee purkautumaan työttömyydeksi kevään aikana ja näillä näkymin työllisyys heikkenee aina syksyyn saakka. En todellakaan haluaisi näitä synkkiä kuvia maalailla, mutta tosiasiat on tunnustettava, koska näillä on seurauksensa meidän kaikkien suomalaisten hyvinvointiin, myös vihtiläisten.

Hallitus vaatii kansalaisia käyttämään ostovoimaansa, ettei talous pysähdy tai taannu entisestään. Suomi on hoitanut laman torjuntaa maailman oikeistolaisimman politiikan keinoin. Työllisyyspolitiikassa Suomi on ollut kaikkein haluttomin lisäämään aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoja. OECD:n (eli rikkaiden maiden talousjärjestön) raportin mukaan Suomessa on laiminlyöty aktiivinen työvoimapolitiikka lähes täydellisesti. Valitettavasti tämä ei heijastu vain jo olemassa oleviin pitkäaikaistyöttömiin, vaan myös nuorisotyöttömyyteen. SAK on vaatinut, että työvoimapolitiikan määrärahoja tulee lisätä 100 miljoonalla eurolla.

Päättäjien vastuulla on Suomen tulevaisuus. Laman aikana on erittäin lyhytnäköistä turvautua väärillä keinoilla huolehtimaan tulevaisuudesta. Aktiivisessa työiässä olevien aikuisten lisäksi lasten ja nuorten asiat, lasten ja nuorten tulevaisuus tulee olla niin päättäjillä kirkkaana mielessä.

Nuorisotyöttömyyden kasvua on ehkäistävä aktiivisin keinoin. Syrjäytyneeseen nuoreen meillä ei ole varaa. Nuorille on taattava opiskelupaikka peruskoulun jälkeen. Täällä Vihdissä se tarkoittaa sitä, että kymppiluokka on oltava todellinen vaihtoehto peruskoulun yhdeksännen päättäville nuorille. Myös työpajatoiminta on palautettava kuntaan. Meillä ei ole aitoja vaihtoehtoja peruskoulunsa päättäville tai syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Tähän on tartuttava heti.

Valtakunnan tasolla ammatillisten opintojen keskeyttämiseen on löydettävä ratkaisuja. Lisäämällä lähiopetusta, opintojen ohjausta ja muita tukitoimia saadaan nuori saattamaan aloittamansa opinnot loppuun ja siirtymään työelämään. Ammattiin valmistuvia nuoria tulee takuutyöllistää: kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen nuori työllistetään palkkatukea käyttäen.

Nuorten tukeminen on tahtoasia. Sen kuuluisi olla kaikilla päätöksentekotasoilla itsestään selvä asia, koska syrjäytymisen kallis hinta meillä on tiedossa.

Hallituksen verolinjaukset ovat olleet uskomattomia. Veronalennuksia on toteutettu jopa hallitusohjelmassa sovittua enemmän, mikä on johtanut valtiontalouden kestävyyden heikentymiseen. Veropohjassa on reikiä ja hallitus on yrittänyt ratkoa useita yhteiskunnallisia ongelmia verovähennyksillä. Köyhiä olisi paremmin tuettu suorilla tulonsiirroilla. Köyhyys ei ole edelleenkään Suomesta vähentynyt, vaikka sekin on kirjattu hallitusohjelman tavoitteisiin. Hallitus on ollut myös haluton tarttumaan julkisiin investointeihin, millä olisi lisätty nykyistä tehokkaammin työllisyyttä.

Hyvät kuulijat

Työttömyyden kasvaessa työnsä pitäneet tekevät hartiavoimin töitä. Vuodesta toiseen joutuu tätä samaa mantraa hokemaan siitä, miten työelämä on muuttunut liian kiireiseksi, liian kuormittavaksi ja uuvuttavaksi. Tästä huolimatta eläkeiän nostoa suunnitellaan koko ajan. Yhä nuorempi valittaa, ellei nyt suoranaista työuupumista, niin – väsymystä ainakin. Opiskelijat uupuvat, lukioiässäkin. Tehokkuuden yhteiskunta uuvuttaa ja uupuminen ilmenee usein masennuksena. Miten me kolmi-nelikymppiset jaksamme työelämässä entistä pitempään, kun olemme jo nyt jaksamisemme rajamailla. Yhä pienenevä työväestö vastaa töiden tekemisestä alalla kuin alalla. Myös palvelualoilla työtä ohjaa tehokkuusajattelu. Vihdissäkin on sijaisuuskielto päällä, jotta henkilöstökulut eivät karkaisi käsistä. Mitä tällä voitetaan, että yksi tekee kahden työt? Mitä sillä voitetaan, etteivät oppilaat saa poissaolevalle opettajalle sijaista? Opettajat uupuvat ja oppilaat eivät saa perusopetuslain mukaista opetusta.

Vuosi sitten keväällä pääministerin hiihtoreissusta lähti liikkeelle kiista työurien pidentämisestä. Siihen kiistan osapuolet ovat sitoutuneet, että keskimääräistä eläköitymisikää nostetaan kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Menettelytavoista kuitenkin ollaan erimielisiä. Hallitus ja työantaja pyrkivät nostamaan eläkeikää, leikkaamaan eläketasoa ja heikentämään etuuksia. Miltä kuulostaa? Eläkkeelle päästäksesi sinun on tehtävä noin kolme vuotta pitempään töitä ja siitä huolimatta ansaittu eläketaso ei kasva. Työurien pidentäminen ei onnistu pakkokeinoin, vaan työntekijöiden jaksamista tukevilla toimilla ja työntekijöiden osaamista vahvistavilla tavoilla.

Työura-asiassa suurin ongelma ei suinkaan ole vanhuuseläkeikä, vaan liian varhainen työkyvyttömyyseläköityminen: vuosittain tuhannet ihmiset joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 52 vuoden iässä. Tämän ehkäisemiseksi tarvitaan toimenpiteitä, joilla työelämän laatua parannetaan ja edistetään työssä jaksamista.

Työssä jaksamista edistetään erilaisilla työelämän joustoilla. Työntekijällä tulee olla oikeus ja mahdollisuus lyhentää työaikaansa määräajaksi eri elämäntilanteista johtuvista syistä, kuten pienten lasten hoitojärjestelyjen tai opintojen takia.

Työterveyshuollon tulee olla kaikkien työntekijöiden oikeus. Myös työttömien terveystarkastukset tulisi vakiinnuttaa osaksi työvoimapoliittisia toimia.

Ikäohjelmalla puolestaan taataan ikääntyvien työntekijöiden huomioiminen esimiestyössä, johtamisessa ja työaikojen joustoissa.

Hyvät kuntalaiset

Kuuminta hottia paikallisessa kuntapolitiikassa on koko alkuvuoden ollut palveluverkkosuunnitelmatyö. Tammikuussa kunnanhallitus laajensi virkamiestyönä jo viime keväänä aloittaneeseen ryhmään neljä luottamushenkilöä. Palveluverkkotyötä johtaa valtuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajana toimii kunnanhallituksen puheenjohtaja. Jäsenet työryhmässä on myös molemmista työväen puolueista allekirjoittanut mukaan lukien.

Palveluverkkotyöryhmän työtä on alusta lähtien sävyttänyt outo tunnelma. Ryhmän koostumuksesta on ollut erimielisyyttä erityisesti parin pienryhmän edustajien taholta. Jo ennakkoon on epäilty palveluverkkotyön erilaisten laskelmien oikeellisuutta ja tarkoitushakuisuutta sekä syytetty työryhmää salailusta. Ei minkään työryhmän keskeneräisiä valmistelussa olevia asioita tuoda julkiseen käsittelyyn muuta kuin suunnitellusti vaiheittain, kuten tässäkin työssä on tehty.

Palveluverkkotyö on muuttanut työn edetessä muotoaan. Alkuperäinen tavoite lienee ollut esittää valtuuston hyväksyttäväksi Vihdin kunnan palveluverkkosuunnitelma vuoteen 2025. Tähän ei ole päästy, eikä tässä poliittisessa ilmapiirissä valitettavasti kyllä päästäkään.

Palveluverkkotyölle asetettiin kireä aikataulu ja valtuuston käsittelyyn asia piti tulla toukokuun kokoukseen eli tulevana maanantaina. Palveluverkkotyön osista on järjestetty yleisötilaisuuksia ja kuntalaisilla on ollut mahdollisuus antaa palautetta myös verkkosivujen kautta ja kirjallisesti. Avoin kansalaiskäsittely on siis ollut työssä mukana.

Välillä takkuiseltakin vaikuttanut työ saatiin aikataulun puitteissa esitysluonnospaperiksi, mutta maanantaina kokoontunut kunnanhallitus palautti työn uudelleen valmisteluun.

Tämä menettelytapa saa oudon piirteen, kun samat oikeistopuolen ihmiset käyttäytyvät eri tavalla palveluverkkotyöryhmässä ja eri tavalla kunnanhallituksessa.

Kunnanhallituksen päätös tarkoittaa sitä, ettei valtuusto vieläkään pääse keskustelemaan kunnan palveluverkosta. Valtuutetut ovat koko alkuvuoden odottaneet, milloin aidosti pääsevät muodostamaan kantojaan kunnan tulevasta palveluverkosta. Keskustelulle tulee antaa tilaa, sitä ei missään nimessä saa tukahduttaa. Keskustelu kuuluu demokratiaan.

Demokratiaan kuuluu myös vastuullinen päätöksenteko ja se kunnastamme puuttuu tällä hetkellä.

Palveluverkosta järjestetyt yleisötilaisuudet keskittyivät koulu- ja päiväkotiverkkoon, koska se on sivistyspuolella suurin palveluosuus ja samalla menoerä kunnassa. Paikallismediassa kouluverkkokeskustelua on käyty kiivaasti. Kyliin ja muutamaan isoon taajamaan jakautunut Vihdin kunta on palveluiden osalta haasteellisen mallinen. Meillä on pieniä kyläkouluja, keskikokoisia kouluja ja isoja kouluja. Erityisesti eri kylillä asuvat ovat jälleen kerran joutuneet jännittämään, miten palveluverkkoa kunnassa kehitetään. Historia toistaa täällä itseään, kun sama kaava toistuu kyläkoulukeskustelussa valtuustokaudesta toiseen. Tämäkään palveluverkkoselvitys ei tuo ratkaisua asiaan. Kuntalaisia pidetään edelleen epätietoisuuden tilassa.

Tämä vellova päätöksenteko ei auta kuntalaisia yhtään. Tällainen päätöksentekokulttuuri ei myöskään edistä kuntalaisten hyvinvointia. Mitä oikeisto tässä kunnassa haluaa? Se ei halunnut nostaa tälle vuodelle veroja, vaan valtuustossa äänestettiin tälle vuodelle alijäämäinen budjetti. Alijäämä kasvanee vuoden loppua kohtia arvaamattomiin lukuihin. Oikeisto ei ole toistaiseksi esittänyt mitään keinoja tulopuolen kehittämiseksi. Tekohengitykseksi budjettiin esitettiin miljoonan euron henkilöstösäästöt, jolla puolestaan vahingoitetaan palveluja ja heikennetään kuntalaisten hyvinvointia.

Miten oikeisto oikein valtaansa käyttää? Vähitellen se on alkanut hahmottua pallottelevana, sekavalinjaisena ja epäjohdonmukaisena. Vastuulliseen valtaan ei kuulu tällainen sekavuus.

Vaikeina aikoina vaikeista asioista ja päätöksistä tulee käydä avointa keskustelua. Valtuuston tai kunnanhallituksen työ ei tule olla vain tulipalojen sammuttamista, vaan päättäjinä katse on suunnattava tulevaisuuteen ja tehtävä suunnitelmallisia ja kestäviä ratkaisuja.

Ja vielä lopuksi,

vappu on työläisten ja opiskelijoiden juhla. Ilahduttavaa on ollut huomata, että myös kouluissa ja päiväkodeissa on vappujuhlintaa. Vuodessa ei ole liikaa juhlapäiviä. Arjen jaksamiseen on suuri vaikutus myös sillä, että osaa iloita elämän pienistä iloista ja juhlia silloin kuin juhlan aihetta on. Olkoon vappu lapsille karnevaalia, opiskelijoille suurta irrottelua ja meille työläisille saavutetuista eduista juhlimista.

Hyvää vappua kaikille!