Sari Virran puhe kesäkuun 2012 valtuustossa vuoden 2011 tilinpäätöksen hyväksymisestä

elokuu 6, 2012 | Kategoria: valtuusto 06/2012

Tilinpäätöksen yhteydessä on aina hyvä hehkuttaa silloin, kun tehdään euromääräisesti plussatulos ja pystytään vahvistamaan tasetta. Syytä on talouslukujen rinnalla kuitenkin pysähtyä tarkastelemaan myös toiminnan toteutusta eli meidän tärkeintä tehtävää: miten olemme onnistuneet palvelujen tuottamisessa. Siihen tarkasteluun toimintakertomuksen tuloskortit antavat hyvän mahdollisuuden ja tätä arviointia on osaltaan tehnyt tarkastuslautakunta, kuten jo olemme täällä kuulleet ja todenneet.

Vt. kunnnanjohtajan johdantotekstiosuudessa todetaan, että toiminnassa saavutettiin loistavia onnistumisia kustannusten hallinnassa, mutta edelleen on tunnistettavissa jatkuvia haasteita kulukentässä. Tulokseen ovat vaikuttaneet verotulojen kasvu, mutta osuutensa nimenomaan kustannusten hallintaan on saatu aikaan osin keinotekoisesti, tekohengityksellä. Me hyvin muistamme, että tälle valtuustokaudelle oikeiston esityksestä äänestyspäätöksellä saatiin aikaan henkilöstösäästöt, joissa merkittävä osuus on ollut vapaaehtoisten palkattomien vapaiden pitäminen. Tämä ei ole kestävä kustannussäästöjen tie. Kasvukunnan tavoitteissa on myös ristiriitaista esittää kasvua ja säästää samalla henkilöstöstä. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä kyseenalaistaa edelleen tuloskortin ”Tehokas palveluverkko”, missä kv-kauden tavoitteena on tehokkaat ja normien mukaiset palvelut ja vuositavoitteena oli nykyisten toimitilojen ja resurssien käytön optimointi. Mittariksi on asetettu kunnan henkilöstön määrä per asukasluku ja tavoitteeksi mittarille, että enintään vuoden 2009 taso. Sitten todetaan, ettei mittari ole toteutunut, kun työntekijöitä onkin nyt enemmän per asukas kuin oli vuonna 2009. Suuntaushan on positiivinen, mutta meidän mittareissa se on toteutumaton! Olemme ennenkin ihmetelleet tällaista mittaria! Minkälaisen viestin se antaa kuntalaisille? Ja minkälaisen viestin sen antaa henkilöstölle? Kunnassamme, missä henkilöstöä on osittain liian vähän eri keskuksissa.

Kunnan toiminnalliset tavoitteet toteutuivat kokonaisuudessaan tyydyttävästi. Kaikkiaan tavoitteita oli 137, joista 94 voidaan katsoa toteutuneen menestyksekkäästi. Tavoitteista jäi toteutumatta kuitenkin lähes kolmannes (31 %), joka laskee kokonaisarvosanaa. Erinomaisesti toteutuneista tuloksista on annettava tunnustus henkilöstölle, joka on säästötavoitteista ja toimintaympäristön muutoksista huolimatta onnistunut hyvin. Sen sijaan jatkossa meillä on tekemistä niillä osa-alueilla, missä ei tulostavoitteisiin ylletty.

Erityisen selkeästi tuloskorteista välittyy se, ettei kunnan ilmastostrategiaa ole otettu ohjaamaan toimintaa kunnolla kaikissa keskuksissa. Kuitenkin toimintakertomuksen sivulla 33 todetaan, että strategian tarkoituksena on ohjata Vihdin kunta kohti haluttua tilaa! Tämä on ymmärrettävä käsittämään kaikkia valtuuston hyväksymiä strategioita. Olemme valtuustossa hyväksyneet ilmastostrategian, jota on sen hyväksymisen jälkeenkin ohjannut kunnanhallituksen nimeämä ilmastotoimikunta. Osin tuloksetta. Tuloskorteista välittyy valitettavasti se kuva, ettei ilmastostrategiaa ole juurikaan jalkautettu, eikä otettu ohjaamaan toimintaan. Minimissään on toivottu, että kunnan hallinnossa päätöksiin lisättäisiin kohta, onko päätös ilmastostrategian mukainen vai ei. Siis tällainen arviointi on ollut minimitavoitteena saada päätöksien arviointiin mukaan. Sekään ei ole ottanut tuulta alleen.

Ruoka- ja siivouspalvelun osalta toimintakertomuksessa todetaan, että tulosyksikkö on noudattanut tiukasti koulutusrajoitusta. Tällainen toiminta ei ole tuota menestystä hyvänä työnantajana, mikä on yksi tuloskorttimme.

Liikuntapalvelut tekee erinomaista työtä hankerahoituksilla, mikä toisaalta osaltaan kuormittaa henkilöstöresurssia, koska hankerahoituksiin menee myös kohtuullisesti suunnitteluaikaa. Ilman hankerahoitusta olisimme kuitenkin aika heikoilla erilaisissa mittareissa siitä, miten kunta satsaa liikuntapalveluihin. Kunnat käyttävät keskimäärin 1,8 % budjetistaan liikuntaan. Meillä käytetään hädin tuskin 1 %. Parhaimmissa kunnissa Suomessa ylletään lähelle 4 prosenttia. Tällä hetkellä eniten liikuntapalveluhin Suomessa käyttää Kouvola 3,8 prosenttia.

Liikuntapalvelujen tuloskorteista yksi kiinnittää huomiota (tähän oli tarkastuslautakunnan raportissakin viitattu): tavoitteena ollutta vahvaa seuratoimintaa asetettiin mittaamaan se, mikä on seuratoimintaan osallistuneiden määrä. Tavoitetta 336 000 osallistujaa ei saavutettu. Tämä ei ole oikea tapa kuvata liikuntapalvelujen toimintaa. Liikuntalain mukaan kunnan tehtävä on liikuntamahdollisuuksien luominen tasa-arvoisesti kuntalaisille. Jos mitataan sitä, miten osallistujia on seurojen toiminnan piirissä, ei tarkalleen ottaen kuljeta liikuntalain hengen mukaisesti. Tätä mittaria oli tarkennettu tuoteryhmäkuvauksella, missä tavoite oli, ettei kunnan seura-avustus laske per osallistuja. No, ei tosiaan laskenut, koska osallistujia oli vähemmän kuin tavoitteessa.

Tämän mittarin ja tuloskortin osalta Vasemmistoliiton valtuustoryhmä toivoo, että liikuntalautakunta pohtii jatkossa tarkemmin, miten kunta täyttää liikuntalain hengen ja miten parhaiten tuemme ja mittaamme vahvaa seuratoimintaa. Tuoteryhmäkortin kommentissa todetaan, että kunta avustaa vihtiläisessä seurassa liikkuvaa 26 sentillä per liikkuja ja seurat itse käyttävät omarahoitusta 4,88 euroa per liikkuja. Tämä on hyvä tieto tässä tilanteessa, missä seuratoimintaan osallistuminen on joidenkin perheiden ulottumattomissa. Tuoreiden tutkimusten mukaan suomalaislapsista ja -nuorista noin 30 % ei voi osallistuja ohjattuun liikuntaan tai urheiluun seuratoiminnan piirissä harrastuksen kalleuden takia. Tämä on luku, joka on hälyttävä tilanteessa, missä meillä on jatkuvan syrjäytymisuhan alla yhä enemmän lapsia ja nuoria.

Jos seuratoimintaa ei avusteta, jos kunta perii käyttömaksuja seuroilta, myös lasten ja nuorten liikuntaan käytetyistä harjoitusvuoroista, lisää tämä seurojen talouden haasteita. Seurat joutuvat nostamaan kausi- ja osallistumismaksuja. Loppukädessä raha kerätään aina kotitalouksilta.

Kun tiedämme, että muun arkiliikunnan määrä kaiken ikäisillä on romahtanut, eikä koululiikuntaa ole riittävästi, on seurojen osuudella kuntalaisten liikuttamisessa oma merkittävä roolinsa. Helsingin yliopistossa tarkastettiin vastikään väitöskirja, jonka tuloksena voidaan todeta, että köyhyys heikentää lasten terveyttä. Liikkumattomuus on yksi suurimmista terveyteen vaikuttavista tekijä. Vihdissäkin olisi syytä pohtia, miten kunnan ja seuratoiminnan yhteistyöllä parhaiten luotaisiin kaikille kuntalaisille mahdollisuudet ohjattuun liikuntaan ja harrastamiseen, ja tätä kautta hyvinvointiin.

Tässä valossa on myös huono suuntaus se, että koulukerhojen määrässä ei ole päästy tavoitteeseen. Lasten lukumäärään tavoitteissa yllettiin eli pienemmällä kerhomäärällä tavoitettiin suurempi lapsimäärä. Miten hyvään tulokseen olisikaan päästy, jos kerhojen määrässä olisi myös päästy 50 kerhon tavoitteeseen 36 sijasta?

Vuosi 2011 on kokonaisuudessaan euromääräisesti arvioiden onnistunut hyvin. Toiminnallisesti voidaan todeta, että on päästy vähintäänkin tyydyttävään tulokseen. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä hyväksyy päätösesityksen.